Kokolattiamatto tuntuu ihan mukavalta paljaan jalan alla kylpyhuonetoiminnoissa esim. aamukäivärää vääntäessä. Pölyallergisen henkilön nenässä se ei enää niin mukavalta tunnukaan. Meilläkin huonohko hajuaisti lopetti kokonaan toimintansa heti Kokolattiamattojen Maan erään lentoaseman tuloportilla ja alkoi palautua vasta Helsinki-Vantaan tuloaulan jälkeisessä pikkupakkasessa. Siinä välissä turpa oli tukossa parisen viikkoa.
Kokolattiamattojen Maassa kuluu taatusti valtavasti hilloa lääkärissäkäynteihin, joissa todetaan pölyallergia ja lisää hilloa hupenee jatkuvaan allergialääkitykseen. Molemmista iso osa turhaan, jos hoidettaisiin syytä eikä seurauksia. Mutta ei: siinä maassa ihmismajoitukseen tai -oleskeluun tarkoitettu rakennus varustetaan kokolattiamatolla. Erityisesti tämä koskee makuutiloja. Aina.
Samanlainen seuraustenhoitaminen syiden sijasta näkyy Roskaruuan Maassa syömisessä. McDonalds ei turhaan ole (ainakin työllistämismielessä) maailman suurin yritys ja kun mukaan lasketaan kaiken maailman kfc:t, burgerkingit, wendy'sit, whattaburgerit jne, lienee kyseessä Roskaruuan Maan suurin elinkeinohaara. Syömäkulttuurin seurauksia sitten yritetään paikkailla mitä mielikuvituksellisimmilla pikalaihdutustuotteilla ja -menetelmillä. Kuluttajien kannalta turhaa mutta varmaankin yhä kannattavampaa bisnestä sekin.
Jotensakin kuvaavaa koko syömätouhulle oli erään käpykylän Ruby Thursday -niminen syöttölä, joka poikkesi hampurilaispaikoista edukseen hyvällä aamiaisbuffetilla. Siinä oli vihannesta ja kasvista moneen lähtöön. Mutta miten ollakaan, vaikka tupaan mahtui satakunta syömävierasta kerrallaan, olivat kasvisten tarjoiluastiat arviolta litran kippoja. Sisällöt pysyivät lähes koskemattomina - mitä me nyt muutaman semmoisen tyhjensimme - muistaaksemme broccolin ja paprikan. Grilli- ja mössötarjottimet kyllä olivat neliömetrin kukin eikä tarjottava jäähtyä kerennyt. Siinä meni kylkeä, munaa, pekonia, kanaa, possua, sipsiä, ranskiksia, hajaruskeaa ("hashbrown") sun muuta öljyssä ja rasvassa paistettua mättöä sekä marmelaadipinnoitettua vaaleaa paahtoleipää, pikkuleipää, donitsia ja muffinsia alas kolajuoman huuhtelemana. Siis aamiaiseksi. Samaa paskaa sitten hampurilaisten täydentämänä lounaaksi, päivälliseksi, iltapalaksi jne.
Jos kuka lihavia ihmisiä luulee luonnossa nähneensä muttei ole Kevyenliikenteenväylättömässä Maassa käynyt, ei ole nähnyt mitään. Edellisestä käynnistä kerkesi meillä lähes kymmenen vuotta kulua ja perseet olivat tällä välin levinneet n. 27% sekä niiden lukumäärä oli lisääntynyt 43%. Missäpä se muussa näkyisi kuin ihmisten sairastavuudessa. Siellä koululaisten diabetes ja sydäntaudit ovat nykyään aivan arkipäivää.
Leviäminen näkyy myös katukuvassa muutenkin kuin leveinä perseinä. Joka ikisessä kauppakeskuksessa ja supermarketissa on ostoskärryjen lisäksi runsaasti pyörätuoleja ja ostoskorillisia sähkömopoja jalankannattamattomien käyttöön ja jokaiseen yleiseen rakennukseen pääsee varmasti pyörätuolilla. Hissit ja yleisten tilojen käymälät ovat suuria. Sinänsä loistava juttu niillekin, jotka ovat vammaisia muistakin kuin itse aiheutetuista syistä, vaikkei heitä ympäristön rakentamisessa todellakaan ole ajateltu - edustavathan he ostokyvyn kärpässarjaa verrattuna autoileviin "tavallisiin" kuluttajiin, jotka vielä kykenevät sentään automaattivaihteisen henkilöauton kahta poljinta operoimaan.
Isosta massasta - sananmukaisesti - syntyy myös ääri-ilmiöitä, joilla Televisiomainoksin Ohjatun Kulutuksen Maassa sitten mässäillään. Isoperseiden Maassa on tavallinen porno televisiossa kiellettyä (fiktiivinen tappaminen toki ei) ja niinpä se on korvattu kovan linjan sosiaalipornolla. Emme voi olla kertomatta pahinta: vaimo oli syöttänyt miestään seitsemän (siis seitsemän!) vuotta vuoteeseen, koska henkilö ei kyennyt enää painoltaan kävelemään. Ja kun yhdestä päästä mössöä sisään työnnetään, toisesta päästä on sen pakko poistua niiltä osin, joka ei hiilihydraatteina rasvakudokseen sitoudu. Senkin vaimo tietysti hoiteli, vaikkei sitä erityisesti mainittu saati näytetty - sehän olisi liipannut jo liian läheltä tavallista pervopornoa. Apua ymmärsi naishenkilö hakea vasta, kun mieshenkilö ei kyennyt enää edes kääntymään vuoteessaan ja makuuhaavat alkoivat liiaksi vaivata. Elopainokin huiteli jo yli 325 kilon! Henkilön hoitolaitokseen siirtoa ja hoitolaitoksessa makaamista sitten kuvattiin siten, että genitaalit eivät ihan näkyneet. Muuten jokseenkin epämääräinen massa esiteltiin lähikuvin paljaana eri kulmista. Ihmiseksi vuoren arvasi päästä. Välillä vaimo ja sisar (molemmat n. 150-kiloisia) kertoivat tippa linssissä tuntojaan ja yrittivät salakuljettaa miesraukalle sipsejä... Lääkäri esitteli hienoa hoitolaitostaan tonniluokan nostureineen ja kuljettimineen. Huonoja ennusteita unohtamatta.
Moinen tirkistely sinänsä - ilman sen kummempaa taustoittamista, yleistystä tahi johtopäätöksiä - oli jo etovaa, mutta homman ytimen paljastivat runsaat, n. 7 minuutin välein toistetut mainoskatkot. Arvannette mainostetut tuotteet ja ohjelman (mainitsemattomat) sponsorit: laihdutuslääkkeitä, -valmisteita, -vinksottimia ja -oppaita kaikki tyynni. Valitut Palat -maisista henkilökohtaisista selviytymiskertomuksista poiketen henkilö ohjelman lopuksi kuoli, kuten käsikirjoitukseen tietysti sopikin. Yök.
Kevyenliikenteenvälylättömässä Maassa tietysti yksityisautoillaan. Joukkoliikenteeksi siellä lasketaan valtatien seitsemästä kaistasta suuntaansa vasemmanpuoleisin, jolla saa ruuhka-aikana ajaa vain, jos autossa on kaksi tai useampia matkustajia! Isoissa kaupungeissa on toki muutama bussi, mutta niillä ajavat vain köyhät, joilla ei ole varaa minkäänlaiseen autonkotteroon. Näistä 98,7% on tummaihoisia ja iso osa suljettu vankilaan seuraavassa luvussa mainituista syistä.
Leveidenteiden Maassa on kuluttajat pakotettu pyörittämään elinkeinoelämän autonpyöriä seuraavalla pirullisella tavalla:
- On pakko käyttää henkilöautoa, kun millään muulla välineellä tai jalan ei voi liikkua väljästi hajautettujen palvelujen ääreen. Leveidenteiden Maa on nimittäin iso - sinne mahtuu hajauttamaan. Kuluttajan on ostettava siis auto.
- Koska autoja on paljon ja liikenne kasvaa koko ajan, on rakennettava lisää teitä ja parkkipaikkoja. Tämä toiminto rahoitetaan pääosin julkisin verovaroin.
- Auton käyttö vaatii bensiiniä, jota kuluttaja siis hankkii city-maasturinsa tai lava-pickupinsa horittavaksi. Rapiat kahdella ränkylällä per gallona. Keskikulutus lienee siellä 15-20 litraa sadalla, ja on taas kasvamaan päin.
- Autoilla ajetaan aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi johonkin roskaruokapaikkaan ja illalla mennään ostarille shoppailemaan.
- Kun on syöty itsensä tärviölle ja sairaaksi, mennään autolla joko lääkäriin tai apteekkiin (drive-in -tyyppiseen, tietenkin) syömisperäisten vaivojen helpottamiseksi.
- Illalla saadaan televisiosta 73 kanavan täydeltä maksimissaan 10 minuutin välein vähimmillään 10 minuutin kerta-annoksina suoria kaupallisia vaikutteita, jotka tukevat edellä esitettyä mallia eivätkä vaihtoehtoja esittele. Kaupallisten tiedotteiden välissä tulee joko sosiaalipornoa, poliisisarjoja tai valmiiksi naurettua, joissa kaikissa esiintyy ellei pää- niin merkittävässä sivuosassa auto ja sillä ajaminen. Pääosassa auto on, kun se esittää poliisisarjassa takaa-ajoa. Uutiset täydentävät poliisisarjoja esittelemällä oikeita rikoksia yksitellen, ja vain niitä (*). Isojenkäsiaseiden Maassa poliisitoimesta 94% suoritetaan ajamalla autoa. Loppu kuluu käsirautojen kytkemiseen huonosti käyttäytyvien kuluttajien ranteisiin ja kytkettyjen ohjaamiseen oikeudenistunnon kautta vankilaan rehabilitoitaviksi.
- 74. kanavalta tulee suoraa lähetystä oikeudenkäynneistä, kuulusteluista tai paikallisen kunnanvaltuuston istunnosta. Tämä on ainoa ei-kaupallinen kanava. Tätä kanavaa ei kukaan katso.
Pirulliseksi tämän tekee se, että Asianajajien Luvatussa Maassa julkinen valta pyrkii kaikin tavoin edesauttamaan kohtien 1. ja 2. voimassapysymistä ja vahvistumista - se on nimittäin helpoin tapa pitää talouselämän pyörät - sananmukaisesti - pyörimässä. Kuluttajat pyrkivät tietenkin kaikin tavoin lähtemään kohdasta 1, koska vaihtoehtoja ei ole. Joillekin se merkitsee, että auton hankintaan puuttuvat hillot pitää hankkia lainvastaisin keinoin. Tätä varten Seitsenkertaisen Vankimäärän Maassa on vankilat valjastettu hairahtuneiden kuluttajien rehabilitointiyksiköiksi, joissa sisäinen koulutus pitää huolen siitä, etteivät koulutettavat seuraavalla kerralla jää niin helposti kiinni ja voivat täten täysipainoisesti osallistua kuluttamiseen.
Kerran Leveidenteiden Maassa eräs Euroopassa vieraillut ja sieltä sopimattomia ideoita saanut edustuslaitoksen jäsen ihmetteli julkisuudessa, miksei Leveidenteiden Maan eteläisimmän osavaltion itärannikon monikymmenmiljoonaisen, tiheän nauhakaupunkiketjun välistä runkoliikennettä hoideta huippumoderneilla ja tiheästi liikennöivillä luotijunilla? Sen sijaan että näiden välistä valtatietä levennetään kaista kaistalta jotta kaikki kuluttajat mahtuisivat sinne autoineen nytkähtelemään ruuhkassa eteenpäin. On sanomattakin selvää, että tällainen edustaja suljettiin rehabilitointikeskukseen Lobattavienedustajien Maan öljy- ja autoteollisuuden lobbareiden suosituksesta. Ei pidä ihmetellä, että mainitun rannikon rautatiellä kolkuttelee edelleenkin vain 60-luvun dieselvetoisia tavarajunia, jotka lähinnä kuljettavat maa-ainesta valtatien levennys- ja siltatyömaille.
Tolkuttomantuhlauksen Maa ei anna mitään toivoa globaalin ilmastomuutoksen estämiseksi tai edes hidastamiseksi. Maan ehkä tyhmin presidentti veettoaa kaikenmaailman kiotonsopimukset turvalleen vedoten kuluttaja-äänestäjiin, jotka eivät tule koskaan hyväksymään kohdan 1 muuttamista. Todellisuudessa muuttamista ei hyväksy maan öljyteollisuus, jolle presidentti on vannonut todellisen uskollisuudenvalansa kuitatessaan tältä vaaliavustuksensa. Koska Tolkuttomantuhlauksen Maa sattuu lisäksi olemaan viihdeteollisuutensa ansiosta jonkinlainen ihannemallimaa muun muassa jättimäisille Vinosilmien Maan ja Gurujen Maan kehittyville talouksille ja tuleville kuluttajille, maalaa se vielä synkemmän kuvan tulevasta kehityksestä. Meidän vankkumaton käsitys on, että maailman kaikki öljy tuprutellaan joka tapauksessa taivaalle seuraavan 50-100 vuoden kuluessa. Fuusiovoima ei ehdi vedynvalmistukseen kaikkien moottoriteillä ja megapolien ruuhkissa nytkähtelevien tarpeisiin ja muut vaihtoehdot ovat viherpiipertämistä, ydinvoimaa myöten, uraanin saatavuuden takia. Kun öljy loppuu, aletaan kaivaa hiiltä tosissaan. Elleivät sitten vähenevän öljyn ja puhtaan veden takia käydyt suursodat sitä ennen palauta kaikkea inhimillistä kaivamista takaisin juurimukuloiden käsin kaiveluun kilpaa simpanssien kanssa teräväkyntisiä lihansyöjiä vältellen.
Tolkuttomantuhlauksen Maa on myöskin tuhlausperinteidensä vanki. Maailman vesistöjen kannalta ehkä katastrofaalisin keksintö, vesiklosetti, ei ole muuttunut tuossa maassa sataan vuoteen miksikään. Siellä edelleen kakitaan laveaan ämpäritilavuuteen, komeasti roiskutellen. Posliinissa jopa lukee "American Standard". Pönttö huuhdellaan noin sadalla litralla kerrallaan. Sama näin-on-aina-tehty -meininki koskee muutakin kylpyhuonekalustusta: käsisuihkuja tai bideitä ei edelleenkään ole, on vain korkealta seinästä sojottava jäykkä suihkuputki. Huuhtele siinä sitten istuntoroiskeet kätevästi...
Tolkuton energiantuhlaus koskee myös rakentamista. Esimerkiksi kelpaa mikä hyvänsä ketjuyritys, joka pusaa standardikokoisia ja -näköisiä liiketilojaan kautta maan. Toimialasta riippumatta. Meillä oli mahdollisuus vertailla "6"-merkkisen motelliketjun tarjontaa sekä tropiikin että vuoriston oloissa. Molemmissa rakenneratkaisut olivat tismalleen samat: ei eristeitä ulkoseinissä (kantillaan oleva kevyttiili), yksinkertaiset lasit, ei tiivisteitä, yksinkertaisen ulko-oven alla 3 cm rako, lämmittimenä rämisevä ilmastointilaite. Sopii hienosti hellekeleille kuin myös 25 asteen pakkasille, kunhan vain tukkii ovenraon pyyhkeillä... Sanomattakin on selvää, että paremmin varustetuissa omakotitaloissa takka ja piippu rakennetaan edelleenkin ulokkeeksi ulkoseinään, jotta suurin osa kivimassaan sitoutuvasta lämmöstä vapautuu suoraan ulkoilman harakoille. Sillä näin on tehty aina ja näin tehdään vastakin. Aamen.
Kaksinaismoralismin Luvatussa Maassa suojellaan televisionkatsojaa kaikin tavoin tuhmilta jutuilta. Suoritimme ensimmäisen ja viimeisen yrityksen katsoa oikeaa elokuvaa televisiosta. Emme enää toiste yrittäneet, sillä filmin ja kaupallisten tiedotteiden rytmitys 10 min / 10 min -suhteessa nosti mittarin korkealle. Tappiin se löi, kun rap-kulttuuria kuvaavasta elokuvasta oli vaiennettu jokainen pimppa- ja kakkasana. Kuvitelkaa, rap-elokuvan ääniraidasta korvattu jokainen fuck- ja shit-sana yhtä pitkällä tauolla! Kyseiseet sanat tosin sattuvat olemaan ehkä keskeisimpiä rap-runouden rytmittäjänä. Kuvitelkaa, rap-henkilö lausuu esim. mutha...er; what the ... you are doing, go ... yourself, ... happens, jne jne. Siinä kyllä viestin metsä ei enää näy kaadetuilta puilta! Sama koskee tositv:tä, jossa poliisi ottaa kiinni huonosti käyttäytyviä kuluttajia kameroiden edessä ja kyseiset kuluttajat pyrkivät vähättelemään poliisitointa lausumalla usein ja voimakkaasti kyseisiä sanoja. Niissä sanat on ylimaalattu kimeällä piip-äänellä, jottei katsoja vahingossakaan saisi kuulla kyseisiä sanoja eikä täten menettäisi mielenrauhaansa ja yöuniaan. Turvallista on, turvallista. Fiktiivistä tappamista ja murhaamista saa kyllä esitellä mielin määrin ja oikeintositv:ssä ojasta nostettuja puolimädäntyneitä ruumiita. Semmoinenhan on vain herttaista, eikä se voi kenenkään mielenrauhaa järkyttää. Lastenkaan.
(*) Television uutisia täydensi välistä myös Kaikkeintyhmimmänpresidentin Maan presidentin sotasuoritusten kehuminen Lähi-Idässä ja kotimaassa, jossa kuulemma siinäkin on koko ajan käynnissä toi kauhea sota tota kamalaa terrorismia vastaan. Jonka varjolla saa esimerkiksi ihmisiä luvatta kuunnella ja kuvata missä ja milloin vain. Yhtään terroristia, terroritekoa tai sen jälkiä emme nähneet, joten sodan on pakko olla menestyksekästä. Ja tässä toki tunnemme murhetta Entisten Kaksoistornien Maan kauheista tapahtumista syksyllä 2001.
Epäystävällisten Viranomaisten Maassa saimme erityisesti lentoasemilla tuta olevamme vahvasti kotoisin sieltä vitun myötätunnottomasta ja pelkurimaisesta Euroopasta, joka ei lähtenyt pahojen poikien savuavia aseita riisumaan yhdessä Maailmatyhmimmänpresidentin Maan presidentin rinnalla. Savuavia aseita ei tosin löytynyt, mutta vietiinpähän sinne etsinnän yhteydessä kunnon demokratian malli: kansanosat toisiaan vastaan ja kaikki miehittäjää vastaan. Hyvä siitä tulee, sitten kun Pyssyihinuskovan Maan miehittäjät ovat sieltä häntä koipien välissä palanneet: Sisällissodan kautta.
Epäystävällisten Viranomaisten Maan sisääntulonhidastamisviranomaiset hidastivat maahan sisääntuloa varsin tahallaan ja seisottivat useita satoja ihmisiä tunnin-pari ylimääräistä erittäinhitaidenliikkeiden tiskin edessä, jonka takana kyseiset viranomaiset liikkuivat kuin laiskiaiset. Passin käteen otto tiskiltä, selaaminen, kuvan vertaaminen, sormenjälkien otto - kaikki kävi kuin 1/4-nopeuteen hidastetussa elokuvassa, ja saatana aivan varmasti tarkoituksellisesti! Nuo latinoperäiset pikkunilkit vetkuttelivat työnsä ääressä ja osoittivat Suurta Valtaa: sanokaapa yksikin poikkipuolinen sana tai näyttäkää ilme, niin maahantulonne ainakin hidastuu merkittävästi tarkemmissa viranomaistutkimuksissa tai tyssää siihen paikkaan!
Mutta pikku murheista viis: Maailmanparhaimmanpalvelun Maassa palvelu pelasi niin kauan kun pätäkkää riitti. Onneksi ei ihan loppunut kesken, joten matka Kokolattiamattojen Maahan oli oikein rentouttava ja antoisa: rannat olivat tyhjiä, ilma oli kaunis, nähtävyydet mielenkiintoisia, liikkuminen oli helppoa, liikennekulttuuri käsittämättömän hyvä, tuliaiset halpoja (Leviksen 501- ja 505-farkut alta puoleen hintaan meikäläisiin verraten), ihmiset ystävällisiä (viranomaisia ei lasketa) ja meininki rentoa. Kalja tosin oli surkeaa (tavallinen Bud) tai vielä surkeampaa (Bud Light). Semmoinen reissu se.
